RauhanSydän

Mitä on se rakkauden nälkä mitä kaikin keinoin yritämme itsessämme täyttää. Tunnetko se tyhjyyden sisälläsi mikä janoaa jotain? Olet ehkä kokeillut täyttää sitä tämän maailman asioilla, kuten toisten miellyttäminen, ruoka, alkoholi, tupakka, seksi, uusi kumppani, matkustelu, shoppailu… Kaikin keinoin me yritämme sitä sisäistä tyhjyyttä paikata. Oletko joskus onnistunut siinä? Onko jokin kokemasi tuonut pysyvän ilon? Kun rakastuu uuteen ihmiseen, elää hekumassa ja ensi huumassa. Miksi se tunne päättyy? Siksi, että hetken se toinen on ollut puhdasta rakkautta. Sen hetken olemme muistaneet viattomuuden ja rakkauden itsessämme. Mitä sitten tapahtuu? Lataamme kaikki ne menneisyyden odotukset ja pelot toisen harteille ja siinä hetkessä hävitämme näkyvistämme todellisen viattomuuden. Ei toinen muutu. Emme me itse muutu. Välillemme vain kasvaa armoton pelon muuri mikä läpi on lähes mahdoton nähdä se todellinen viattomuus mitä molemmat ovat. Mielikuvittelemme kaikki ne roolit kuinka täytyy olla ja mielikuvittelemme kaikki ne vaatimukset mitä rakkaudelle olemme asettaneet. Mutta voiko kukaan toinen täyttää tyhjiötä mitä minä sisälläni kannan? Eikö se ole aika suuri taakka toisen kannettavaksi, että tule ja tee minut kokonaiseksi! Tai että pelkäämme niin suuresti toisen vaatimuksia, että ennemmin kiellämme omat rakkauden tunteemme, kuin kohtaamme oman arvottomuuden tunteemme ja hyväksymme itsemme.

Silloin kun sinä et näe minua ’enkelinä’ -sinä olet valinnut arvottomuuden.

Silloin kun minä en näe sinua ’enkelinä’ -minä olen valinnut arvottomuuden.

Kuinka sitten olla rehellinen itselleen?

Oletko koskaan tullut pohtineeksi, mistä tunteet – kivut, surut, ahdstus, pelko, vaatimukset, arvottomuus – kumpuaa? Kaikki ne herää henkiin meidän menneistä kokemuksista. Olemme oppineet selviytymiskeinoja tukahduttamaan tunteemme. Koska maailma väittää haavoittuvuuden olevan heikkoutta. Pelossa täytyy olla vahva ja kova, että pärjää. Ja siksi tuntemukset nousee pintaa, että voisit ne nähdä. Todeta, että ennen olen joussut kilpaa pelon ajatusten kanssa, mutta ei minun enää tarvitse. Näen mitä uskomusta olen kantanut mukanani ja nyt voin antaa sen sulaa pois. Sillä ei se Todellinen Rakkaus halua minun kärsivän. Se Rakkaus, mitä minä kaipaan ja haen. EN vain ole ymmärtänyt mistä sen löytää, niin minun on täytynyt etsiä vääristä paikoista. Ja vain siksi, että olen piilottanut Rakkauden kaikkien niiden pelko uskomusten alle. Siksi minun täytyy tällä kokea ja katsella niitä pelkojani uudelleen ja uudelleen, kunnes ymmärrän päästää niistä irti. Pala palalta pelot putoavat ja ymmärrys Jumalan Täydellisen Rakkauden läsnäolosta alkaa valjeta mieleeni. Se Rakkaus minkä minä luulin hyljänneeni ikuisuus sitten, ei ole koskaan hyljännyt minua.

Voisimmeko me nyt alkaa olemaan rehellisiä itsellemme. Uskaltautuisimme puhumaan tuntemuksemme ääneen. Olemaan haavoittuva. Avautumaan armolle sydämessämme. Helpoin tapa on lähteä harjoittelemaan sitä esimerkiksi näin:

Mä en tiedä mikä juttu tämä on, mutta tältä minusta tällä hetkellä tuntuu (ja kerro tarinasi ja tunteesi toiselle).

Haluan vain puhua tuntemukseni pois.

Sinä olet viaton. Tältä minusta vain nyt tuntuu. Nämä ovat minun kokemuksiani.

Se ei ole totta mitä minä näen sinussa. Sillä sinä olet täysin viaton. Nämä ovat vain minun menneitä kokemuksiani. Eikä minun tarvitse muuttaa mitään, katson vain näita asioita ja annan niiden nousta esiin ilman mitään syyllistämistä. Mikään tässä ei ole totta, nämä ovat vain pelon ajatuksia ja minä haluan nähdä viattomuutesi.

Kiitos, että kuuntelet ja autat minua vapautumaan uskomuksistani.

Olet rakas.

Puhumisella on ihmeellinen voima. Kun tuo tuntemuksensa valoon. Ei asioita tarvitse vihassa puhua, syyllistäen toista omista tunteistaan. Jokaisella meillä on omat arvottomuuden kokemuksemme läpi käytävänä. Mutta aina voimme toisiamme auttaa, kun emme mene vihalla vastaamaan toisen ajatuksiin. Vaan opimme ymmärtämään, että toinenkin puhuu vain omista kokemuksistaan, eikä se silloin liity minuun mitenkään. Oppia kuuntelemaan sydämellään, eikä menneisyyden kokemuksillaan.

Opitaan elämään tässä hetkessä.

Onnellisuus on sitä, että on rehellinen itselleen. Ja siihen pääsee helposti, kun ei vihalla paina piiloon jokaista tuntemustaan, vaan puhuu ne pois. Kun puhuu vain autenttisesti omista kokemuksistaan, ei kukaan voi hyökätä sinua vastaan. Sillä silloin kun on rehellinen itselleen, toinenkin vaistoaa sen ja näkee sinun haavoittuvuutesi. Itsensä haavoittuvaksi asettaessaan toinen voi vastata ainoastaan rakkaudella. Puolustautuminen on vain hyökkäys itseä vastaan.

Mutta jälleen kerran valinta on jokaisen itse tehtävä ja niin monta kertaa kuin se sitä vaatii. Mitään väärää ei joka tapauksessa voi tehdä. Koska aina on uusi mahdollisuus valita Rakkaus pelon sijaan.

Se on todella harhainen ajatus, mitä pelko kyllä tarjoilee, että pitämällä ajatukseni piilossa minä suojelen toisia enkä satuta heitä turhaan. Itseään siinä vain satuttaa. Ja se tuska on rakkauden näkökulmasta täydellisen turha. Ethän ketään muuta voi satuttaa kuin itseäsi, omassa pienessä mielikuvitus maailmassasi. Kenenkään toisen tunteita et voi valita. Vai haluatko asettua Jumalan asemaan ja leikkiä että sinulla on valta toisten mieliin.

Jos vielä koet, että kehon ihannointi ja sen tarpeiden tyydyttäminen on tärkeintä mitä voit tehdä… Silloin sinulla ei ehkä ole vielä halua löytää todellista tehtävääsi maailmassa, mikä on Jumalan tahto sinulle: olla Onnellinen. Eikä silläkään ole mitään väliä, saat ihan vapaasti hakea tyydytystä mistä haluat. Sillä vielä tulee se hetki kun et enää jaksa elää niin ja valitset omasta halustasi Jumalan tahdon itsellesi, eli onnellisena olon. Mikään reitti kotiin ei ole sen enempää oikein eikä väärin.

❤

(Ajatuksia Aira Sahakankaan luennosta.)