RauhanSydän

Me olemme aina luulleet että;

Meillä on keho jonka sisällä on mieli, mutta

Meillä onkin mieli jonka sisällä keho on.

Ja mieli on se joka määrittää mitä elämässä näyttää tapahtuvan.

Jos me -tietoisesti tai tiedostamatta- uskomme johonkin, me saamme todisteet siihen. Uskomus näyttää toteutuvan elämässämme. Myös ajatus mitä emme halua tai pelkäämme, vetää puoleensa sen toteutumisen. Tietoinen mieli voi sulkea paljon ajatuksiamme alitajuntamme piiloon. Pelko estää, ettemme vain menisi niitä tarkastelemaan. Pelon ainoa tehtävä on pitää meidät uskomustemme vankeina, pieninä poloisina ja kokoaikaisessa puolustustilassa. Miten siihen mieleen voisi Rakkaus mahtua.

Rakkaus on ruma sana vain sille antamiemme uskomusten ja vaatimusten tähden. Mutta jos luopuu kaikesta mitä ”tietää todeksi” rakkaudesta ja kyseenalaistaa kaikki uskomuksensa siitä. Kysyy mitä Rakkaus todella on? Ja se mitä aiemmin kutsuit rakkaudeksi, onko se rakkautta silloin ollenkaan?!

Jos pyytäisin sinua mainitsemaan kaikki ne asiat, joita rakastat.

Kauanko kestäisi, että mainitsisit itsesi?

Ehkäpä kaikkein hallitsevin uskomus mitä meillä on ettemme ole riittäviä ja kelvollisia. Lähtökohtana on riittämättömyys, kun tarvitsee tehdä yhtään mitään -mitä tahansa- kokeakseen olevansa arvokas.

Ja se pelko, ettei ole kelvollinen Rakkaudelle, saa meidät keksimään miljoonia peitetarinoita jotta unohtaisimme syvimmän kaipuumme olla rakastettu ilman vaatimuksia. Sitten haemme maailmasta rakkauden korvikkeita, joilla luulemme tyydyttävämme tarpeemme. Silloin laitamme rakkauden leiman toiseen ihmiseen tai asiaan, tuo täyttää tyhjiöni ja pelastaa minut ettei minun tarvitsisi kohdata itseäni. Etsimme ja etsimme, mutta mikään ei tunnu riittävän.

Siirrämme syyn maailmaan, että kyllähän minä mutta ne muut. Sekin on täydellinen itsensä huijaus. Sillä siellä Mielessä me koemme kaiken. Jos minä olen surullinen tai peloissani jonkun toisen takia, ei se toinen kärsi vaan minä itse. Miksi olen surullinen tai peloissani? Yleensä silloin olen mennyt menneisyyteeni ja haen sieltä vastauksia, miten olen ennen kokenut vastaavassa tilanteessa. Haluan pitää samaa uskomusta yllä edelleen. Siksi me elämme koko ajan menneisyydessä, koska emme tule sieltä pois ja anna uuden hetken olla puhdas. Menneisyyden kokemusten kautta me pelkäämme myös tulevaa, emme senkään anna olla puhdas ja koskematon. Milloin elämme vain tässä hetkessä? Ilo elää läsnäolossa. Emmekä voi olla läsnä, jos olemme menneessä tai tulevassa…. mielemme syövereissä.

Mieli on niin voimakas, että se voi valita kokemuksen. Me olemme opettaneet itsemme tuntemaan kärsimystä ja syyllisyyttä kaikesta ja koko ajan, nyt on aika opettaa mieli kokemaan iloa. Armollisuutta itseä kohtaan.

Vapaus alkaa ajatus kerrallaan, kyseenalaistamalla että haluanko kokea näin vai voinko ja haluanko valita toisin? Kaikki mitä ”tiedämme” on opittua, mielen keksimiä sääntöjä ja periaatteita. Se ”tieto” on uskallettava nostaa kyseenalaiseksi. Kaikki ei olekkaan sitä miten olemme oppineet sen näkemään. Tiede on myös mielessämme, politikot ovat mielessämme, sodat ja kärsimys on mielessämme, kaikki lait on syylliseksi kokevan mielen yritys turvata syyllisyytensä sysäämällä se ulkopuolelleen.

Kyllä, kaikki näyttää todella todellisilta. Mutta muistatkos, kaiken mihin uskot saat näkyväksi maailmaasi. Jos olet sodassa ja kärsimyksessä itsesi kanssa, mitä muuta voit odottaa maailman heijastavan sinulle? Pelko tietenkin kieltää kaiken ja saa sinut uskomaan että kyllä kaikki pahuus on ulkopuolellasi.

Mutta maltatko hetkeksi pysähtyä tarkkailemaan ajatuksiasi, että oikeasti kuulisit miten puhut itsellesi. Päästä irti vastustuksestasi. Pelkäätkö, että katoat jos avaat mielesi.

Ensimäinen ajatus voi olla, ettei näin kauheita ajatuksia voi tuoda päivän valoon. Jos näin on, ajattele miten paljon pidät sisälläsi vihaa ja katkeruutta. Entä jos voisit vain puhua ne pois, ilman tuomiota, ilman tarinoihin takertumista, ilman vaatimuksia tai olettamuksia.

Ajatus ajatukselta purkaa mielesi syöverit. Sulattaa pimeyden pois, sen valon edestä mitä sisimmästäsi loistaisi, ellet valoa olisi piilottanut hullujen ajatusten varjoon. Miltä tuntuisi puhua mikä tahansa asia pois mielenpäältä välittävässä ilmapiirissä, tulla kuulluksi oikeasti. Läsnäolossa purkaa pahan olon pois.

Ensin se ajatus ehkä pelottaisi, mutta jos siihen uskaltautuisi, voisi hetken päästä huomata keveyden tunteen minkä ajatusten vapauttaminen on saanut aikaan. Ja jos olisi valmis ottamaan vastaan, voisi myös saada uuden näkökannan ajattelutapaansa. Alkaa näkemään asiat uudella tavalla. Vain itse itseään pitää arvottomana olla mikä on. Rakkaus ei tunne arvostelua.

Rakkaus ON Rakkaus – puhdas ja ikuisen viaton. Niin olet sinäkin.

Me voimme käyttää kehoa Mielen apuvälineenä purkamaan pelot mielestä ja antamaan itsellemme anteeksi virheelliset uskomuksemme. Keho ei itsessään ole älypyhelinta kummempi laite, sillekkin vain olemme antaneet liian suuren arvon. Mieli ohjaa kehon tuntemuksia. Jos meillä on selkä kipeänä, kokemus kivusta on ensin mielessä mistä se heijastuu kehon tuntemukseksi. Ja kipu on aina ensin ajatus, kipeä ajatus, mistä emme halua päästää irti. Silloin siirrämme sen tunteeksi kehoon, jotta emme voi sitä jättää huomiotta. Se vaatisi meitä pysähtymään ja tarkastelemaan mielenvikaista ajatusta kivun takana.

Tämä johtaa siihen, että emme voi kokea muuta kuin mielisairautta. Kaiken me kuvittelemme ensin mielessä, jokainen ihminen me mielikuvitetaan mieleiseksemme omien pelko kokemustemme ja arvottomuutemme kautta. Ennen kuin opimme näkemään kaiken Rakkauden kautta, jolloin ongelmat katoavat. Askel askeleelta voimme tarkkailla ja tehdä valintaa. Alkaa hyväksymään ajatuksemme ja olemaan läsnä niille. Kysymään pelolta ”Mitä sinä haluat minulle kertoa? Kuuntelen sinua nyt.” Ja aivan huomaamatta tuolla läsnäololla pelko sulaa pois, kun sitä ei enää yritä työntää pois ja vastustaa kaikin tavoin. Antaa sen vain olla, sekin on vain ajatus, ei se voi satuttaa.

Kaikki on kiinni omasta valinnasta. Jos vain sallii itselleen, kaikki on mahdollista. Muista, ettet koskaan voi satuttaa tai loukata ketään muuta kuin itseäsi.

Rauha ja Rakkaus alkaa Mielessä.