RauhanSydän

Me pelkäämme ainoastaan omia ajatuksiamme.

Ja meille on annettu maailman voimakkain työkalu; oma mielemme.

❤

Olemme niin kauan eläneet maskuliinisen energian ohjaamana. Täytyy, pitää, puskee, painaa, pärjää, voimalla, vaatimuksilla, käskyillä, rajoituksilla… Sokeasti vaalimme arvoja, jotka ovat kuluneet loppuun. Väistelemme sisäistä ääntämme, joka ohjaisi meitä lempeyteen. Media on vielä tuutin täydeltä väärällään vanhaa rajoittavaa, vallalla ja voimalla hallitsevaa informaatiota. Kaiken sen hysterian kanssa eläminen, vain koska täytyy pysyä kartalla mitä maailmalla tapahtuu, on hallaa itselle ellemme osaa valita millä mielellä sitä katselemme. Onko seuranamme pelko vai rakkaus.

Oletko miettinyt, että sinä pyörität omaa maailmaasi koko ajan pääsi sisällä, mielessäsi. Se mihin keskität huomiosi täyttää maailmankuvasi. Pelko ohjaa aina mielen valintoja, ellemme ota ohjia käsiimme. Mieli on täysin mielivaltainen, ennen kuin alkaa tietoisesti ottamaan ajatuksiaan kiinni. Mieli pyörittää menneisyyden tarinaa koko ajan päässäsi, ellet keskeytä sitä. Menneisyyden keskeisin tunne on pelko ja rajoittaminen. Mitään uutta ei voi syntyä menneisyyden ajatuksilla. Ja jos mieli askartelee koko ajan menneisyyden parissa, miten mitään uutta voi ilmetä elämääsi. Pelko vaatii rajoituksia, koska sillä ei ole uskoa. Pelko esittää vaatimuksia, koska sillä ei ole luottamusta. Pelko sysää syytöksiä ja puolustaa olemassa oloaan, koska siinä ei ole hitustakaan rakkautta. Pelon äänen kuulee aina ensin, se epäilee ja etsii vikoja kaikesta. Mikään ei sille koskaan riitä ja kaikki on aina väärin kun siltä kysyy. EI se voi sallia viattomuuden ja lempeyden olemassa oloa, sillä sen olemassa olo olisi silloin vaakalaudalla. Se antaa kyllä hienoja korvikkeita rakkaudesta, antaen etsijälleen toivoa, mutta sen motto kuuluu aina ”etsi etsi, mutta et löydä”. Se sanoo, että rakkaus voi haalistua ja muuttua jopa vihaksi tai välinpitämättömyydeksi. Se sanoo, ettei mikään voi olla pysyvää. Se esittää joukon argumentteja miten kaikki on aina toisin kuin pitäisi, olipa ne miten tahansa. Se pitää meidät erillisinä toisistamme. Tuota voin rakastaa, tuota toista en sitten voi edes sietää. Mutta rakastaa voin vain kun asiat menee niinkuin tahdon, jos ei niin tottakai minulla on oikeus vihaan. Minua on kaltoinkohdeltu. Minä haluan esittää uhria. Toisessa on aina vika, ei minussa. Ja tälläistä maailmaa me pidämme yllä. Vaalimme ja arvostamme. Näemme harhaisia unia, joihin samaistumme. Puristamme silmiämme vain tiukemmin kiinni, ettei niitä vain tarvitsisi avata näkemään. Korvamme kuulevat vain sen mitä milloinkin mieli haluaa kuulla. Mitään emme todella näe, koska näemme vain omat menneisyytemme tarinat kaikkialla. 

Kun katsot jotain asiaa täysin uutena tietämättä siitä mitään, voit sen nähdä puhtaimmillaan ja ilman tarinoita ja uskomuksia. Heti kun alat määrittää tätä asiaa, se menettää todellisen merkityksen ja siitä tulee vain projektio uneesi. Pidät sitä itsesi ulkopuolisena asiana jonka nähdessäsi kerrot itsellesi heti kaiken mitä menneisyydestä tiedät siitä. Sillä on sinulle jokin merkitys, minkä olet aiemmin sille antanut. Ja sitä on vaikea muuttaa, koska omaan tarinaansa on niin täysin uponnut, ettei edes tajua kertovansa itsellensä tarinaa. 

Tarinat loppuvat siinä hetkessä, kun sinun ei enää tarvitse samaistua tarinan kertojaan. Mutta kuinka monta tarinaa sinulla on itsestäsi. Uskomuksia millainen olet ja mikä on sinulle hyväksi ja mikä pahaksi. Siitä pääsemme kehon ihannointiin. Uskomme olevamme keho. 

Kehon tärkeitä ominaisuuksia ovat terveys, kauneus ja nuoruus. Vastustamme kehon vanhenemista, sairauksia ja kuolemaa. Haluamme jotain ja pelkäämme jotain vastakkaista tapahtuvaksi asialle joka luulemme olevamme, keho. Palvomme kehoa, luullen sillä olevan valta ja voima toimia oikein tai väärin, sen mukaan mitä ulkoisia asioita sille teemme.

Ikävä aiheuttaa taas sekaannuta ja egoa uhkaavia väitteitä. Keho ei itsessään tunne tai sille ei voi sattua mitään. Kaikki lähtee mielen uskomuksista ja peloista. Kollektiivisti uskomme vanhenemiseen ja sitähän tilaamme kauhun sekaisin tuntein joka käänteessä kun yritämme sitä viimeiseen asti vastustaa. Mielessämme uskomme jonkin ruuan olevan hyväksi ja toisen pahasta, ja keho toteuttaa uskomustamme toimien juuri niin. Mielessämme uskomme kehon tarvitsevan jotain, ja keho toteuttaa uskomustamme toimien juuri niin. Uskomuksemme näkyvät kehossa, maailmassa, toisissa ihmisissä, tapahumissa… kaikessa. Vaikka kuinka väittäisimme ”totuuden” olevan mitä tahansa. Syyn ja seurauksen laki on juuri sitä, mitä mielessäsi aattelet sen maailmaasi saattelet. Tietoisesti tai tiedostamattasi….

Keho on ollut minulle mainio keino hakea huomiota ja kokea riittämättömyyttä. Keho palvelee uskollisesti ohjeita mitä sille annetaan mielen tasolla. Mikään ei tapahdu meidän ulkopuolisista syistä, vaikka meille on elämä toisensa jälkeen niin uskoteltu. Minulla meni monta vuotta opetella pitämään omasta peilikuvastani. Ensimmäisen kerran kun minut laitettiin peilin eteen sanomaan kuvajaiselleni ’minä rakastan sinua’, oli se aivan hirveä tunne ja pelon sekaiset kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Mutta jatkoin silti harjoitusta sitkeästi huolimatta siitä miten typerälle se tuntui. Kului aikaa ja aloin ihmeekseni huomata vastustukseni laimenevan ja aloin jo pystyä katsomaan itseäni hyväksyvämmin. Viimeisten vuosien aikana koko minäkuvani on muuttunut radikaalisti. Yhtä karkea koulu minulle on tarjottu parhaiden opettajieni niiden miesten osalta, jotka ovat elämääni sivunneet. Kuluneet kaksi vuotta minulle on näytetty todella selkeästi mitä uskon itsestäni. 

Ihmissuhteet on niitä parhaita peilejä, mistä voimme oppia halutessamme todella paljon omista uskomuksistamme. Kun emme tipahda pelon kelkkaan ja ala syytellä peilejä mitä ne meille näyttävät. Eli toisia ihmisiä ja omia reaktioitamme suhteessa heihin. Minun peilini on näyttäneet kauniisti omaa arvottomuuttani, herkkänahkaisuuttani, kovuuttani, vaatimuksiani ja epäilyjäni. 

Nyt sain oivalluksen siitä kuinka tilanteiden yläpuolelle voi todellakin nousta, mutta vain rakkauden avulla. Rakkaudessa me kaikki olemme yhtä. Toisen ihmisen voi ottaa sydämeensä ja yhtyä häneen sydämen tasolla. Taistelutantereen yläpuolella. Siellä voi nähdä jokaisen viattomuuden, koska siellä on vain rakkaus ja viattomuus. Vaikka pelon tarinat kertoisivat mitä tahansa. Rakkauden taajuudella voi aina katsoa ohi virheiden. Pelko ei sitä koskaan salli. Rakkaus sallii kaiken ilmetä ja olla juuri sellaista kuin se siinä hetkessä on. Pelko vaatii muutosta ja kompromisseja. 

Väitämme monesti kiven kovaa ettemme pelkää, kun pelko piiloutuu taidokkaasti valeasuihinsa. Se muuttaa muotoaan ja on häilyvänä milloin missäkin tilanteessa läsnä. Ja aina kun se on vähäisimmässäkään määrin läsnä, rakkaus väistyy. Ne eivät voi ilmetä saman aikaisesti. Mutta ensin on tunnistettava pelkonsa, että voi lähteä valitsemaan toisin. Pienikin halukkuus riittää siihen suuntaan, että haluaisin nähdä tämänkin rakkauden ja lempeyden näkökulmasta. 

Silloin tiedät olevasi rakkauden kanavalla, kun sinulla on hyvä tasapainoinen olo, olet iloinen ja lempeä, näet kaikken positiivisen keveyden kautta, sinulla on rauha mielessä ja luottavainen olo, eikä sinulta puutu mitään siinä hetkessä. Eikä tätä voi teeskennellä, sillä heti jos rakkauden taustalla on vaatimus tai odotus mistä tahansa, olet tipahtanut pelon taajuudelle automaattisesti. Tämä tie on äärimmäisen yksinkertainen ja huvittavaa siinä on että siinä yksinkertaisuudessaan mieli kääntää sen mahdottoman vaikeaksi. 

Oletko mieluummin oikeassa kuin onnellinen. Puolustaudutko mieluummin kuin olet lempeän hyväksyvä. Vaaditko mieluummin kuin olet salliva. Epäiletkö mieluummin kuin rakastat. Huolehditko mieluummin kuin luotat. Kontrolloitko mieluummin kuin antaudut ohjaukselle. Oletko mieluummin kova kuin haavoittuvuudessasi vahva. Salailetko mieluummin kuin olet avoin. Mielisteletkö mieluummin kuin olet radikaalin rehellinen. Syytteletkö mieluummin kuin otat vastuun. Pidätkö mieluummin puutteen ajatuksessa itselläsi, vai jakaisit ilolla. … Siinä esimerkkejä pelon ja rakkauden eroista.

Ja kaikki tapahtuu vain mielen valintoja tekemällä omassa itsessä. Muuta ajatuksiasi, muutat elämääsi. Pelko eri muodoissaan on valinta perustuen menneisyyden ajatuksiin. Rakkaus on valinta. Valinta haluta nähdä asiat toisin. Valinta haluta nähdä sydämellään.

Hyväksytään mitä ympärillämme tapahtuu ja valitaan miten siihen suhtaudutaan. Vastuu otetaan siis omista ajatuksista, ei ulkopuolisesta maailmasta.

Rakkaudella ja kiitollisuudella!

”Minä olen halukas hyväksymään, etten ole koskaan näkemäni maailman uhri. Kaikki mitä tapahtuu, olen minä pyytänyt tapahtuvaksi. Joten jos joku veljeni jota kutsun tässä elämässäni ______ (isä, sisko, puoliso, lapsi, ystävä…) näyttelee osaansa tässä mielikuvitus tarinassa, missä minä näytän olevan hyväksikäytetty (mikä tahansa pelon tunne). Jotta unohtaisin Rakkauden joka minä olen, ja voin elää elämääni syyllisyydessä, häpeässä, pelossa ja arvottomuudessa. Näitä tunteita tarvitsen huomatakseni sen mitä minä EN ole. Olenko halukas ja tahdonko todella nähdä tämän niinkuin se todella on? 

Tämä ei koskaan ole ollut Jumalassa. Me emme ole kehoja. Minä näen veljessäni mitä hän ei ole. Kuvittelen tapahtumasarjan mitä ei koskaan ole tapahtunut. Kiitos veljeni, että esität rooliasi, kuten me yhdessä olemme sopineet kokeaksemme jotain muuta mitä olemme – valo, kristus, rakkaus ja viattomuus.

Jumalan kiitos, kaikki on anteeksi annettu. Suunnitelma, kehot ja kuvajaiset eivät ole totta. Ne ei tapahdu Jumalassa. Se ei ole todellisuutta. Se ei ole Jumalallisen valon seuraus. Ja nyt minä voin todella antaa anteeksi. 

Anteeksianto on ymmärrystä, että Totuudessa ei ole mitään anteeksi annettavaa. Koska ainoa todellisuus ja ainoa toiminta on Jumalassa. Jumala on. Ja jos se ei ole Jumalasta, se ei ole olemassa. Hyväksyn sovituksen itseni lisäksi myös veljelleni viattomalle täydelliselle Jumalan kuvalle. Tässä ja nyt minä annan anteeksi itselleni että erillisyys olisi voinut tapahtua. Hyväksyn ettei se ole koskaan tapahtunut. Ja olemme kaikki viattomia ja yhtä. ”

-Coreen Walson, vapaa suomennos.