RauhanSydän

Miksi otat henkilökohtaisesti toisen sanomiset, jotka vain hänen menneisyyteen perustuvat. Miksi otat henkilökohtaisesti toisen olettamukset, jotka vain hänen uskomuksiin perustuvat. Miksi syytät toista omista olettamuksistasi, jotka perustuvat omaan menneisyytesi uskomuksiin. Miksi vaadit toista muuttumaan, etsien vain vikoja, että voisit sallia itsesi rakastaa. Miten voit ylipäätään määrittää toisen jonkinlaiseksi, lokeroida. Kieltää mahdollisuuden muutokseen. Tehden johtopäätökset omista rajallisista uskomuksistasi käsin, kieltäytyen näkemään asiaa laajemmin. Miten voit pitää totuutena omia uskomuksiasi ja väärinä toisen uskomuksia. Miksi rajoitat itseäsi, väittäen kykenemättömyyteen muuttua. Mikä sinua uhkaa, jos päästäisit irti uskomuksistasi?

Kuka sinua rakastaa, jos et itse itseäsi rakasta. Onko sinulla enemmän vaatimuksia itsellesi ja toisille, kuin vapautta olla rakkauden arvoinen. Vaatimukset kertovat luottamuksen puutteesta. 

Välittävän sydämen ei tarvitse vaatia, koska siltä ei puutu mitään. Minä tiedän asenne kertoo vain oman arvottomuuden peittämisestä. Lempeydessä ei tarvitse nostaa itseään jalustalle, sillä onnellisuus on sen luonnollinen olotila. Erilaisuus ei ole hyökkäys sinun olemustasi vastaan. Niiden ei tarvitse taistella voitosta. 

Rakkaudessa vapaus tulee sallimisesta. 

Maailmankaikkeus ei ole sinua vastaan, vaan puolellasi. Kaikki ympärilläsi tapahtuu vain sinua varten ja sinun takiasi. Tapahtumat ympärilläsi näyttävät sinulle vain omat kasvun paikkasi. Mitä vastustat. Minkä kiellät. Mitä puolustat. Mitä arvostelet. Mitä vaadit. Kaikki ne ovat vain pelon eri muotoja. Haluatko mieluummin hukuttaa itsesi pelkoon, kuin rakkauteen. Haluatko mieluummin olla oikeassa kuin onnellinen. Rajoittaa vai olla vapaa?

Rakkaus ei voi koskaan todella ilmetä, ellet luovu syytöksistäsi ja syyllisyydestäsi. Rakkaus ei vaadi sinulta mitään, mutta sinä itse rankaiset itseäsi kieltäen rakkauden itseltäsi. Jos odotat toisen rakastavan sinua, ennen kuin rakastat itse itseäsi, tulet pettymään rakkauteen. Jos tarvitset toisen hyväksyntää, ennen kuin itsesi hyväksyt, tulet pettymään ainaisiin vaatimuksiin. Jos vaadit toisen arvostusta, ennen kuin itseäsi arvostat, tulet pettymään ainaiseen arvosteluun. 

Pelon eri muodot ovat salakavalat. Ellet ole tarkkaavainen, tipahdat helposti pelon valepukuiseen olemukseen. Jos et ole halukas tunnistamaan suden kuoppia, et huomaa niihin tipahtaneesikaan. Et voi tuntea valoa, jos aina varjoissa vaellat.

Arvostatko niin paljon enemmän pelon viettelyksiä, ettet halua vilkaistakkaan rakkautta kohti. Luuletko olevasi erillinen kaikesta, ettei mikään ajatuksesi vaikuta ympäristöösi. Luuletko voivasi salata ajatuksesi, uskoen ettet kohtaa sen seurauksia maailmassasi. Uskotko vielä todella, että syy on ulkopuolellasi ja muiden täytyisi muuttua. Uskotko vielä todella olevasi maailman uhri, ettei sinulla ole vapautta valita mielentilaasi. Jokainen uskomuksesi näkyy maailmankuvassasi, tapahtumina ja ihmisinä elämässäsi. Jokaisella uskomuksellasi luot tarinaasi eteenpäin. Joko olisi aika alkaa kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan. Vaihtaa mantraa, mitä itsellesi itsestäsi kerrot.

Uskomusverhon takaa löytyisi vain kaiken kattava rakkaus, rauha, ilo ja onnellisuus. 

Uskotko mieluummin rajalliseen onnen määrään, kuin vapauteen olla onnellinen aina. Uskotko mieluummin itsesi pienentämiseen, kuin mahdollisuuteen valita vapaus. Uskotko mieluummin sepittämiäsi tarinoita maailmasta, kuin valintaan mielenrauhasta. Uskotko mieluummin puutteeseen, kuin vapauteen valita ettei sinulta puutu mitään. Uskotko mieluummin rajoituksiin, kuin ettei rakkautta tarvitse rajoittaa.

Kaikki tämä tapahtuu mielessä, ei ulkoisia asioita muuttamalla. Kaikki lähtee syystä, joka on mielesi valita miten asioihin elämässäsi suhtaudut. Seuraus näkyy maailmassasi.  Valitset joka hetki. Joka hetki valitset rakkauden ja pelon välillä, sillä pohjimmiltaan ei ole mitään muuta. 

Pelon voit muuttaa minkä nimiseksi tahansa, mutta jos se ei ole rakkautta, se on edelleen pelkoa. Nähdä se epäilyinä, huolina, huolehtimisena, odotuksina, vaatimuksina, rajoituksina, harmina, ärsyyntymisenä, puolustautumisena, arvottomuutena, kyvyttömyytenä…. Itseään tai toista pienentävänä.

Rakkaus pysyy aina rakkautena, sitä ei voi muuttaa, sillä silloin se ei olisi enää rakkautta.  Laajentavaa, Ikuista, viatonta, iloa, rauhaa, onnellisuutta, välittämistä, yltäkylläisyyttä, vapautta…. Rakkaus on.

Eikä tämä vaadi kuin hitusen halua nähdä, kuinka meidät on aivopesty pienuuden ja arvottomuuden, syyllisyyden ja viallisuuden kylvyssä. Mitään muuta ei tarvitse, kuin antaa anteeksi se, että on uskonut moiseen hulluuteen.  Valinta on sinun.  Koska et sinä ole mitätön, etkä velkaa kenellekkään, et syyllinen etkä viallinen.

Olet elämäsi tärkein ja arvokkain asia. Täydellinen omana itsenäsi. Kohtele itseäsi siten! Rakastaen.

Koko maailmankuvasi rakentuu kokonaan ja pelkästään uskomuksiesi mukaan. Tiedostitpa sitä tai et.  Rajoittaen, eli pelkoon perustuen. Tai laajentaen iloon ja rakkauteen. Kannattaisiko alkaa valitsemaan tietoisesti. Kuuntelemaan itseään todella. Mitä ajatuksia ja tunteita maailmaansa koko ajan saattelee mielessään, tarvitseeko silloin ihmetellä ettei mikään muutu.  Millaista elämää haluat elää. Vai joko olet täydellisen onnellinen elämääsi ja tyytyväinen maailmaan?

Anna itsellesi lupa alkaa olemaan tietoinen, kulkemaan kohti sitä joka sinä todella olet syvällä sisimmässäsi, sinun todelliseen voimaasi. Sinä ansaitset kokea Rakkauden.

Rauha alkaa aina ensin omassa mielessä. Sota syttyy puolustautumisesta, oikeassa olemisen tarpeesta eli arvottomuudesta. 

Honeymoon -efekti

Kuulin hienon teorian honeymoon -efektistä. Kun rakastutaan ollaan täysillä läsnä hetkessä, eletään rakkaudessa ja rakkaudesta. Katsotaan toisen virheiden ohi, sallitaan toisen olla sellainen kuin on. Ennen kaikkea se tila saavutetaan kun ei ajatella, ei siis mielessä olla jossain muualla – menneessä tai tulevassa. Ja se tunne katoaa siinä hetkessä kun aloitamme ajattelun. Mielemme lähtee vaeltamaan pelko skenaarioihin, puutteisiin, ristiriitoihin, odotuksiin, vaatimuksiin. Emme siis ole läsnä siinä hetkessä, mikä on ainoa mikä on olemassa, vaan olemme syvällä mielemme sopukoissa. Emme kuule mitään, mitä toinen sanoo, vaan kuulemme vain omat menneisyytemme tarinat. Emme kuuntele toista, vaan tärkeintä on saada sanottua oma mielipiteensä. Yhteys katoaa täysin. Ja tämä on se hetki, kun joutuu tekemään valinnan kuunteleeko pelon tarinoita vai haluaako palata rakkauden taajuudelle. Läsnäoloon, elämään siihen käsillä olevaan hetkeen. Sallimaan itsen ja toisen olla, elää ja hengittää. Aina kun palaa nyt hetkeen, voi huomata ettei mitään ongelmaa ole. Ja helposti huomaa pudonneensa mielen pelon syövereihin, jos toinen ärsyttää tai tekee jotain väärin. Silloin voi vain kysyä itseltään, mitä odotuksia minulla on ja miksi. Näenkö asian nyt oikein vai voisinko nähdä tämän toisin, ilman menneisyyteni tarinoiden värittämiä linssejä silmilläni. Vaatimukset ei kuulu rakkauteen. Vaatimus on aina ensin itseä kohtaan, jonka siirtää toisen vastuulle. Ja silloinkin parisuhde on mitä mainioin paikka oppia itsestä ja antaa anteeksi hullut uskomuksensa, mitkä estää näkemästä rakkauden toisessa. Se vapauttaa ja lähentää. Kun voi ottaa vastuun omista tunteistaan ja nähdä niiden ristiriidan esteiden läpi Rakkauteen. Kaikki tämäkin vain, että löytäisimme sen rakkauden itsestämme.