Irrottautuminen kuoleman pyörästä. 

Irrottautuminen kuoleman pyörästä. 

Minä ymmärrän, että tämä asia saattaa nostaa suurta vastustusta mielessä. Sillä tämä on jotain, mitä mieli ei välttämättä ymmärrä tai muista ymmärtävänsä. 

Me voimme leikkiä matrixissa aivan kuten haluamme, mutta irtaantuminen ja kieltäytyminen pelaamasta enää sen kuluneilla säännöillä on suuri askel otettavaksi. 

Kyse on taas siitä yksinkertaisimmasta asiasta, käännä kaikki päälaelleen mitä luulit totuudeksi.  Nyt olemme vaan kaikkein perustavaa laatua olevimpien uskomusten äärellä. 

Kuinka suhtautua vanhenemiseen ja kuolemaan – kääntäen se päälaelleen?!  No lähdetään yksinkertaisista jo todennetuista asioista liikkeelle. On jo tutkittu, että keho ja materia yleensäkin on pääasiassa tyhjää tilaa, eli ei oikeastikkaan kiinteää ainesta. Toinen tutkimus on tehty, että keho uusiutuu alle kymmenessä vuodessa täysin, jokaista solua myöden. Joten miksi me pidämme niin tiukasti kiinni uskostamme vanhenemiseen? Kehon ei tarvitse ikääntyä, ellemme ohjelmoi sitä uskomuksillamme. Miksi pääasiassa tyhjän tilan, joka sekin uusiutuu koko ajan, pitäisi rappeutua? Kuka meidät on alunperin saanut uskomaan sen??? Ymmärrän kyllä, että se on ollut hauska kokemus aluksi, kunnes vain unohdimme sen olevan kokemus minkä voimme muuttaa koska vain.  Sillä siinä hetkessä unohdimme oman voimamme ja katosimme kuoleman uneen. 

Kuoleman uni jatkuu niin kauan kunnes siitä heräämme. Eikä se tapahdu kuoleman kautta, vaan heräämällä siihen todellisuuteen, minkä jo Jeesus meille todensi yli 2000 vuotta sitten. Keho on kuin hologrammi, niinkuin koko maailmakin on. Ei sinun tarvitse vapautua kehosta, ei se ole vankilasi. Eikä sinun tarvitse jättää kehoasi maatumaan sen enempää. Mitä tapahtuu hologrammille, kun sen lähde sammutetaan? Sehän vain katoaa, eikö niin?! Tarvitseeko hologrammi huoltamista, ruokkimista tai merkitystä? Eikö ainoa oleellinen asia ole, että sen lähde toimii ja silloin hologrammin kuva on täydellinen. 

Mutta niinhän meitä aivopestään, että ainoa varma asia on kuolema. Eikö sen jo pitäisi herättää epäilystä? Varsinkin jos on alkanut jo jossain määrin epäillä kaikkea muuta miten meidät ohjelmoidaan. Ja kyllä, keho totetuttaa tasan sitä ohjelmointia minkä me sille annamme. Olkoon se sitten kuolema. Mutta miksi luulet Jeesuksen nousseen kuolleista, ellei juuri siitä syystä – näyttääkseen ettei sen tarvitsisi olla niin. Ja kuinka ollakkaan, uskonnot tekivät ristiinnaulitsemisesta suuremman numeron harhauttaakseen taas kerran meitä huomaamasta sitä perimmäistä syytä ja totuudellisuutta. Jeesuskin eli täysin normaalia elämää, ainoa ero oli juurikin se, ettei hän uskonut tähän uneen, vaan hän tiesi olevansa yhtä lähteensä kanssa. Hän tiesi, ettei häntä voida satuttaa, koska hän on vain kuva siitä mikä totuudessa ei ole koskaan eronnutkaan lähteestään. 

Tämä on edelleen se sama leikki, minkä olemme unohtaneet olevan leikkiä. Teimme siitä totta, mikä ei sitä ole. Ja mitä silloin tapahtuu, kun leikistä tulee liian vakavaa? Sen idea katoaa, sillä kaiken piti olla vain kevyttä ja hauskaa. Iloinen asia, että voimme kokea erilaisia kokemuksia. Laajentaa siten itsen kokemusta. Mutta muutimmekin sen itseä supistavaksi ja rajoittavaksi tekijäksi. Puutteeksi runsauden sijaan. 

Luisuimme syvemmälle erillisyyden uneen, jossa ego keksi oivan keinon pitää meidät unen pyörässä ikuisia aikoja. Kuolema. Kun kuolet, pääset taivaaseen tai kuolemaa on voitu pitää rangastuskeinona; et ole kelvollinen elämään. Näin siitä on tullut meille todellinen, vain kuolema päättää matkamme maan päällä. Suljimme silmämme edelleen, vaikka meille se tultiin näyttämään ja ego tekikin silloin kuolemasta suuremman kunnian. Kuolemalla annettiin synnit anteeksi. Sitten heti ensimäinen kysymys! Mitkä synnit?!! Kuka sen sitten on keksinyt? No tietenkin se joka haluaa pitää meidät pieninä ja voimattomina, puutteessa ja kärsimyksessä. Vain silloin voi olla valtaa jos on joku joka suostuu olemaan hallittavissa. 

Niin kauan, kun haluamme pysyä pieninä ja pelata egon pelisäännöillä mikään ei tule muuttumaan. Vasta sitten kun on valmis kyseenalaistamaan perinpohjin viimeisetkin ”totuudet” maailmasta, on vapaa. Vapaa kuoleman ja uudelleen syntymän pyörästä. Vapaa vanhenemisesta ja sairauksista. Vapaa elämään runsaudessa. Vapaa heräämään ruususen ikiunesta. Ja silti maailmassa voi leikkiä ihan kaikkia leikkejä juuri niin kauan kuin ne kiinnostavat ja tuottavat iloa! Mutta sen jälkeen ei ole enää kehon, maailman tai ulkopuolelta tulevan voiman vanki. Koska on löytänyt sisäisen totuuden ja todellisen voimansa. 

Meidän mieliä on rajoitettu aivan kyllin kauan uskomaan tähän rajalliseen maailmaan, on kielletty kaikki yliluonnollinen keinoja kaihtamatta. Piilotettu totuus ja käännetty se täydellisesti ylös alaisin. 

Se on jo edistysaskel, että olemme alkaneet kyseenalaistamaan pieniä ja turvallisia asioita maailmastamme. Kysymys on enää siitä, kuinka rohkea olet ja kuinka pitkälle uskalla mennä?! 

Mieli on ainoa rajoittava tekijämme, se hologrammin kuvan alkulähde. Jeesus pystyi ylösnousemaan omassa voimassaan ja varmuudessaa pysyen. Kuinka vahva on kollektiivinen mielemme. Haluammeko edelleen pitää uskoa yllä kuolemasta? Haluammeko edelleen uskoa olevamme niin pieniä ja arvottomia, että jokin muu näennäisesti päättää kuolemamme. 

Miksi emme astuisi omaan voimaamme Jumalan/ Ykseyden/ Rakkauden kanssa luojina. Ei enää erossa lähteestä, vaan ainoana totuutena yhteydestämme totuuteen.

Se että uskomme olevamme erillämme totuudestamme ja alkulähteestämme tekee meistä kyvyttömiä pysymään omassa voimassamme. Sillä miellä ei ole riittävää uskoa siihen, että todellakin me itse luomme oman todellisuutemme. Joko puutteen näkökulmasta tai runsauden. 

Emme voi enää paeta vastuutamme ja laittaa syytä ulkopuolellemme. Vihdoin on herättävä näkemään se oma voima, luomisvoima. Sillä niin kauan on vihaa ja sotia, kun emme ole tietoisia omista luomuksistamme. Alitajuntamme ja puutteen ajatus luo tälläkin hetkellä maailmaa ympärillämme. Haluatko antaa sen jatkua? Nostaa kädet pystyyn, etten minä voi tehdä mitään. Ei kosketa minua. Vastuu on aivan muualla?!? 

Jokainen joka ei tässä ajassa suostu seisomaan omassa voimassaan ja varmana siitä, antaa kaiken hulluuden jatkua maailmassamme. 

Mieli, meidän suurin aseemme. Sitenhän me olemme sitä tottuneet käyttämään, aseena! Ja miltä maailmamme näyttääkään? Kaikki se mielen voima on vihdoin todella räikeänä maailman näyttämöllä. Mitä mielessämme kannamme? Vihaa, pettymyksiä, vaatimuksia, marttyyriutta, surua, pelkoa, ahdistusta, riittämättömyytta ja arvottomuutta. Kaikki se on nostettu nyt todella selkeästi katsottavaksi ja jokaisen omalla osallaan puhdistettavaksi. Hyväksyen ja armollisesti, mutta vahvan lempeästi tulee nyt ottaa vastuu omasta ajatusmaailmastaan. Miettien tarkkaan mitä ajatuksia haluaa maailmaan saatella. Vastuuttomuutta on se, että oman vihansa laittaa toisen syyksi. Pelkuruuttaa omasta voimasta on olla marttyyrin tai uhrin asemassa. 

Oman voiman tunnistaa siitä, että on levollinen ja rakkaudellisessa olotilassa. Hyväksyen ja antaen armon omille tunteilleen ja rakastaen ne puhtaiksi. Ottaen vastuun omista tunteistaan ja päättäen, etten halua olla enää näin pieni, sillä voin valjastaa saman voiman hyvään omassa elämässäni. 

”Minä rakastan itseäni niin paljon, että minulla on oikeus sanoa mikä on minulle hyväksi ja mitä en salli”. Itsensä rakastaminen on lempeää varmuutta omasta voimastaan, mitä mikään ei voi talloa. Se on toisten arvostamista ja sallimista jokaisen ilmentää itseään itsenään. Se ei voi sano mikä toiselle on parhaaksi, sillä se voi pitää huolen vain omasta tontistaan. Sen ei tarvitse arvostella tai arvottaa asioita tai tapahtumia. Sillä se arvostaa kaikkea yhtälailla. Sen ei tarvitse määritellä sääntöjä tai lakeja, koska se ymmärtää ettei rakastava ihminen halua rikkoa itseään vastaan. 

Kun se oma voimasi on rakkauden käsissä, tiedät olevasi aina turvassa ja kannateltu. Olet vahva rakkaudessa, pyyteettömässä rakkaudessa. Siitä alkaa uusi elämä joka ei tarvitse enää kuolemaa, sillä ei ole enää pelkoakaan. Siellä ei enää vallitse puute, vaan runsaus ilo ja vapaus. 

Vieläkö haluat siirtää onnellisuutesi toisten käsiin? Vieläkö haluat valita elämän sijaan kuoleman? Vain uskosi siihen tekee siitä todellisen. 

Ja taas painotan, ettei tämä ole ulkoisten asioiden muuttamista tai korjaamista. Tämä on täysin sisäistä työtä. Kaikki sinun uskomuksesi näkyvät ulkopuolellasi maailmassa, eli keskity syyhyn älä seuraukseen. Kun mielentasolla puhdistat sisäisen maailmasi, ulkopuolinen maailma muuttuu sitä mukaa automaattisesti. Ota oma rakkauden voimasi käyttöösi. Äläkä siirrä huomiselle sitä minkä voit tehdä tänään. Onnellisuutesi riippuu itsestäsi. Hologrammi maailman muodossa kyllä näyttää sinulle mihin olisi hyvä keskittyä oman mielen puhdistuksessa ja juuri nyt. Aikaa kyllä on, kuoleman pyörä pyöri juuri niin kauan, kun sille riittää uskollisia palvojia. Sama pätee muihinkin maailman asioihin. 

Vaihtoehtona on laittaa rakkauden ajatuksia käytäntöön, eli alkaa uskomaan omaan luomisvoimaansa ja hyvyyteen itsessä.

Yhdessä olemme vahvempia ja mielen voima lisääntyy, kun keskitymme uuden luomiseen! Voimme muuttaa jopa kollektiivikenttää ja auttaa vielä unessa olevia. Mutta siihen tarvitaan jokainen mielen osanen, osallaan parantamaan oma maailmansa rakkaudella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com